Kumpi on parempi, Nikkor Z MC 105 mm f/2.8 VR S vai Zeiss Milvus 100mm f/2 Makro-Planar ZF?

Vuoden odottamisen jälkeen sain lopulta Nikkor Z MC 105-millisen makro-objektiivin. Vertaan vähän Nikkorin makroa aiemmin omistamaani Zeissin makro Milvusiin. Sivulla on myös nähtävissä Nikkorilla ottamani ensimmäiset kuvat.

Sivustoni linkit eivät ole sponsoroituja. Olen vain linkittänyt kauppoihin kiitokseksi saamastani hyvästä palvelusta.

Nikkor Z MC 105 mm f/2.8 VR S vs. Zeiss Milvus 100mm f/2 Makro-Planar ZF

Tosiaankin, lopulta sain Nikkorin Z-macron – tai micron – kuten Nikonilla sanotaan. Vaihdoin objektiivin hyvin vähän käyttämääni Zeiss Milvus 100mm f/2 Makro-Planar ZF -objektiiviin Seinäjoen Foto-Formassa.

Zeiss Milvus -makro-objektiivi
Zeiss MIlvus 2/100M ZF.2-mount

En niinkään tehnyt vaihtoa tuon Milvusin käsitarkenteisuuden vuoksi vaan sen painon vuoksi. Tuo Nikkor kun on melkein pari sataa grammaa kevyempi, painaen 630 grammaa. Ja kyllä se automaattitarkenteisuuskin on kätevä, etenkin jos kuvaa muuta kuin makroa ja kun kuvaa ilman jalustaa. Makrokuvathan usein otetaan jalustalta, ja silloin käsitarkenteisuus on lähes yhtä nopeaa kuin automaattitarkennus, etenkin kun sitä oppii käyttämään. Ja Milvusissa tarkennus oli jouheva, miellyttävä käyttää koska se ei ollut liian ärhäkkä.

Objektiivien näyttöjen erot

Milvusissa oli hiukan parempi valovoima, mutta Nikkorissa makro on 1:1:een kun Milvusissa se on 1:2:een, merkittävä asia tuokin. Mutta se, mikä Milvusissa on ehdottomasti käytettävyyden kannalta parempaa, ovat nuo objektiivissa helposti näkyvät suurennussuhde ja syväterävyys. Nikkorissa tiedot näkee hämärästä Disp-näytöstä, jota ensin täytyy painaa jotta siihen numerot ilmestyvät. Valkoiset numerot mustalla pohjalla näkyvät kyllä sisällä, mutta ulkona nestekidenäyttö näkyy huonosti. Ja näyttöä pitää painella, että voi vaihtaa suurennussuhteen, aukon ja kuvausmatkan välillä. Hanskat tai rukkaset kädessä aika hankalaa. Milvusissa nuo kaikki tiedot näkyvät yhtä aikaa ilman mitään painamisia vaikka rukkaset kädessä. Mutta Nikkor-objektiisissa on tuon Disp-näytön lisäksi yksi ohjelmoitava L-Fn-painike, johon ohjelmoin syväterävyyden näytön. Se hieman kompensoi tuota Disp-painikkeen hankalakäyttöisyyttä.

Minulle painolla on kuitenkin merkitystä, joten olen kauppaani tyytyväinen. Ja Nikkorin tarkennus toimii sujuvasti, joten kyllä paino ja helppo tarkennus tuovat käytettävyyttä Nikkoriinkin.

Ensimmäiset kuvani Nikkorin Z-makrolla

Angervoherttalude lehdellä
Lude lehdellä, Joensuu 9.22.1752

Angervoherttalude, joka Wikipedian mukaan on 5,1 – 6 mm pitkä, on tuossa rajaamattomassa täyden kennon kuvassani ihan mukavasti näkyvä. Enpä tullut katsoneeksi, mikä tuossa kuvassa oli kuvasuhde ja Lightroomista sitä ei enää näytä saavan näkyviin. Muut speksit kuvassa ovat: 1/60 sek, f/19, iso 3200. Jalustalla olisi voinut muuten käyttää pienempääkin isoa, mutta sen verran tuulenvire liikutti lehteä että paras oli selviytyä valotuksesta 1/60-sekunnissa. Ja aukkoa pienensin reilusti syväterävyyden vuoksi. Kameran runkona tuossa ja muissakin tämän jutun kuvissa on peilitön täyden kennon Z 6II, johon olen tässä puolentoista vuoden aikana tottunut ja josta pidän (vrt. Nikon Z6 II ensikuvat, jpg), vaikka edelleenkin olen sitä mieltä että käytettävyydeltään Nikonin peilikamera ja siinä kunnon ohjekirja on se mitä ajoittain kaipaan vaikka nuo uudet Z-objektiivit ovat kyllä hyviä. Etenkin S-versiot.

Värikkäät pihlajat
Värikkäät pihlajat, Joensuu 9.22.1610. 1/60 sek, f/8, iso 200.

Otin tuon pihlajakuvankin jalustalta, ihan sommittelun vuoksi koska kamera jalustalla on helpompi sommitella ja tulee huolellisemmin kierrettyä kuvan reunat että sinne ei jää turhia oksia tms. ylimääräistä. Ja kätevähän kuva oli kuitenkin automaatilla tarkentaa.

Hanhikin kukinta
Hanhikki, Joensuu 9.22.1703. 1/125 gek, f/8, iso 640

Makrokuvaaminen on hidasta ja jossain määrin vaikeaakin, koska kameran takanäytöltä ei helposti eikä nopeasti voi nähdä millainen lopullinen kuva on. Mutta ilo on sitä suurempi, kun sitten tietokoneella näkeekin jonkin sellainen sommitelman joka viehättää silmää ja johon ei välttämättä edes pyrkinyt. Kuten tuossa hanhikkikuvassa, kun nuput ja toisaalta enää kukkapohjus ovat kukan lisäksi näkyvissä.

Vesipisara lehdellä
Pehmeitä ruskan värejä, Joensuu 9.22.1725. 1/125 sek, f/8, iso 1100.

En tiedä tuon pisarakuvankaan suurennussuhdetta, mutta se näyttäisi olevan jo aika lähellä 1:1:tä.

Makrokisko vai tarkennuksen siirtäminen?

Objektiivin käyttöohjeessa suositettiin tiettyyn, esim. 1:1:een, suurennussuhteeseen pääsemiseksi seuraavaa: Käännä objektiivista suurennussuhde 1:1:een. Laita sitten objektiivi manuaalitarkennukselle ja siirrä kameraa siihen etäisyyteen kohteesta, jolloin kohde on terävä. No tuohon on käytännössä melko hankala toteuttaa ilman makrokiskoa, joten sen hankinta on nyt vielä ehkä edessä.Esimerkiksi Nisillä näyttäisi olevan käypänen kisko reilulla satasella, mutta senkin paino on 440 grammaa joten harkintaan se vielä jää. Ensin aion kyllä kokeilla tarkennuksen siirtämistä siten, että haen ensin automaattitarkennuksella mahdollisimman hyvän etäisyyden kameralle ja jalustalle ja tarkentelen sitten suurennetulta takanäytön kuvalta kohteen muutamiin kohtiin. Sehän käytännössä vastaa tuota makrokiskon liikuttelua. Ja toinen vaihtoehto on käyttää kameran omaa Tarkennuksen siirtäminen -toimintoa, joka tuossa Nikon Z 6II -kamerassakin näyttää olevan. Se vain vaatinee vähän harjoittelua ensin kotona, että saa sen toimimaan kunnolla.

Seuraavat ruusukuvat kertonevat omaa kieltään objektiivin suorituskyvystä ja makrokuvauksesta yleensäkin. Objektiivilla pääsee lähelle kohdetta, ja kuvista tulee jollakin tavalla herkullisia.

Punainen ruusu
Punainen ruusu, Joensuu 9.22.1799. 1/125 sek, f/4, iso 800
Punainen ruusu lähempää
Punainen ruusu, Joensuu 9.22.1806. 1/125 sek, f/5,6, iso 1250.
Punainen ruusu läheltä
Punainen ruusu, Joensuu 9.22.1808. 1/125, f/3,2, iso 500.

Muutakin voi kuvata kuin makrokuvia

105-millinen on kätevä linssi muussakin käytössä kuin vain makrokuvauksessa, koska sillä saa helposti vangittua suppeampia näkymiä. Ja kun objektiivi on riittävän kevyt, se kulkee muutaman kilometrin olalla kameralaukussa. Ja joskus on tosiaan mukava yrittää tarkata silmiinsä yksityiskohtia laajempien näkymien sijaan.

Vanha kiviaita
Vanha kiviaita, Joensuu 9.22.1793. 1 sek, f/16, iso 100

Yhteenveto

Molemmissa objektiiveissa on omat hyvät puolensa ja käytettävyyden kannalta hieman hankalammatkin puolensa. Milvusissa paino ja käsitarkenteisuus, Nikkorissa tuo Disp-näytön hankaluus. Molemmilla objektiiveilla saa kuitenkin erittäin hyviä kuvia, joten voin suositella niistä kumpaa tahansa. En osaa sanoa, kumpi on parempi. Koska molemmat objektiiviit ovat hyviä, paremmuus muotoutuu varmaankin käyttäjän tarpeiden mukaisesti.

Posted in Kuvausretket Tagged , |