Kuunpimennyksen odotusta

Kävin minäkin rantakalliolla odottamassa, josko olisin saanut elämäni ensimmäiset kuukuvat. Olin virittänyt täysikennoisen ja croppikennoisen Nikonini jalustoille valmiiksi. Täjysikennoiseen laajakulmazoomin, ajatuksena ottaa 10 kuvan päällekäissarja kuun vaiheista. Croppikennoiseen 300-millisen ja 1.4-telejatkeen, ajatuksena ottaa yksittäiskuvia vastarantaan nousevasta kuusta. Mutta vaikka pilvettömiä iltoja on ollut lähes koko heinäkuun, nyt sattui juuri olemaan pilviverho siinä mistä kuun piti nousta. En nähnyt kuusta kuin himmeän hahmon, juuri kun olin puolen yön aikaan lähdössä kotiin.

Mutta ilta Kopparnäsin kalliolla oli mukava. Kuunkatsojia oli sopivasti paikalla, yhteisymmärrys ja mukava ilmapiiri viipyi koko illan. Oli lapsia ja koiria, piknikkiä, uijia, ihana kesäillan meininki. Ja viereeni sattui asettumaan lintukuvaaja, jonka kanssa juttelimme yhdestä ja toisesta kuvausasiasta. Muistiinjäävä ilta.

Ja näistä muutamasta kuvastakin käy jo ilmi, miten maisema muuttuu kun valo muuttuu. Kaikki kuvat on kuvattu samalta kalliotasanteelta, ensimmäinen ja viimeinen kaakkoon, auringonlaskut luoteeseen. Valo luo kuvan.

Kopparnäs, Inkoo 27.7.2018 klo 21.27. 3782×2837 px

Kuuta odotellessa voi kuvailla kännykällä auringonlaskua.

Auringonlasku, Inkoo 27.7.2018 klo 21.37. 2674×2674 px

Auringonlasku, Inkoo 27.7.2018 klo 21.51. 3147×2360 px

Juuri ennen lähtöä kuvasin vielä kuunnousemahorisonttia, josta pilven takaa hento kuun silhuetti tulikin näkyviin siinä vaiheessa kun kamerat olivat jo repussa ja jalustat kasattu. Näinhän se aina käy:)

Kopparnäs, Inkoo 27.7.2018 klo 23.32. 7191×4045 px

Liittyvät kuvat:

This entry was posted in Kuvausretket and tagged .

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *

*
*