Teijon kansallispuistossa

Ajoin perjantaina Salon Kirjakkalaan, tarkoituksena yöpyä siellä 2 yötä ja kuljeksia päivisin Teijon kansaliispuistossa. Kirjakkalan Patotalossa oli odottamassa mukava ja siisti huone. Kun illalla rakennukseen tuli muitakin yöpyjiä, huomasi että etenkin käytävän ovet pitivät melkoista meteliä kun ihmiset kävivät vessassa, joka oli koko talolle yhteinen. Vessan yhteydessä oli myös suihku. Mutta onneksi oli myös rantasauna, joka lämpeni sähköllä lauantai-illaksi. Saunasta oli ihana mennä uimaan Hamarijärveen melkein täysikuunsillalle ja istuskella sen jälkeen mukavilla laiturinpenkeillä katselemassa tumman veden yllä paistavaa kuuta.

Kirjakkalan Patotalon huone, Perniö Salo 9.18.4053

Iltapäivällä ennen illallista ehdin tehdä noin 5 km:n lenkin läheisellä Hamarijärven Naurismaanlahden itärannalla. Pelkäsin, että hirvikärpäset hyökkäävät heti kimppuun ja olin ottanut mukaan estohatun, mutta yhtäkään hirvikärpästä en tavannut koko viikonloppuna. Onnellista!

Näkymä Hamarijärven Naurismaanlahdelle, Teijo Salo 9.18.9725. 5093×2865 px

Jonkin aikaa käveltyäni vastaan tuli alue, joka Karttaselaimessa on nimetty leirintäalueeksi. Se on Onnelannummen alue, joka perustettiin 1994 partiolaisten Jeturkasti-piirileiriä varten. Siellä on hormillinen keittokatos ja puita, 2 puuceetä, paljon pöytiä ja penkkejä sekä tämä ehkä jonkun partiolaisen tekemä hieno penkki. Oikein hyvä se oli istua, eikä huojunut yhtään.

Itsetehty penkki, Onnelannummi, Teijon kansallispuisto 9.18.9728. 5047×3785 px

Seuraavalla nuotiopaikalla tuli vastaan tämä Metsähallituksen hieno tulipaikka, jossa katto estää pesän kastumisen ja hiillos valuu mukavasti tyhjennettävään laatikkoon. Puut ladotaan tukevan raudoituksen päälle ja grilliritilää näyttää voivan säätää. Tuolloin Metsähallituksella näytti olevan vielä ihan toinen tahti tuotannossaan kun tulipaikkaankin on ehditty hienosti hitsata kaunolla nimi. Oi niitä aikoja, tulisipa niistä takaisin edes sen verran että pitkospuut voitaisiiin pitää kunnossa. Tuollakin alueella oli ainakin yhdessä paikassa kyltti, jossa kehotettiin varomaan huonokuntoisia pitkospuita koska Metsähallituksella ei ole rahaa/aikaa/resursseja/halua niitä korjata.

Tulipaikka, Onnelannummi Teijon kansallispuisto, Salo, 9.18.9735. 5184×3888 px

Mukavan hämyinen polku, jota ei oltu levitetty 5-metriseksi isokiviseksi baanaksi kuten on Saariselän poluille käynyt. En tiedä, ovatko Saariselän baanat hiihtäjien vai maastopyöräilijöiden tarpeisiin levitetyt, ehkä molempien, mutta patikoitsijoita ne eivät enää kutsu. Ei huvita kävellä sellaisia väylillä, mitkä eivät muistuta enää millään tavoin tunturien patikkapolkuja.

Metsäpolku Teijon kansallispuistossa, Salo, 9.18.9745. 3888×5184 px

Polku vei minut Nikkalliolle, josta on varmaan joskus ollut hienot näkymät Hamarijärven Naurismaanlahdelle. Ihan hieno näkymä oli vieläkin, kun ottaa huomioon että se on Varsinais-Suomessa. Salon seutuhan on mukavan kumpuilevaa, vaikka merenlahti tulee kaupunkiin asti.

Näköala Nikkalliolta Hamarijärvelle, Teijon kansallispuisto Salo, 9.18.9739. 5184×2916 px

Lauantaiaamuna lähdin aamiaisen jälkeen kiertämään Matildanjärveä. Ensimmäisellä rantalaiturilla jututin kalastajaa, jolla oli virvelin siiman päässä värillinen syöttitahnapallo kirjolohia varten. Helpon näköistä hommaa, ei tarvitse edes heittää sitä virveliä paitsi silloin kun kala tulee ja sen joutuu kelaamaan ”kotiin”. Luontokeskuksen takapihan korkealla kalliolla näin tiaisparven lentelemässä oksistossa, ehkä olivat syömässä jotain. Joukossa oli melkein kenkäni vierestä lentoon nouseva töyhtötiainen, olipa hänet mukava tavata! Kalliolla oli myös valmiina puihin sidottuja telttoja, sellaisessa kun nukkuu ei haittaa kova alustakaan. Olin jo päässyt järven koillisrannalle kun auringonpaisteen sekaan tuli voimakas sadekuuro, mutta eipä se haitannut koska rannan puiden oksat suojasivat.

Matildanjärvellä sataa ja tuulee, Teijon kansallispuisto Salo, 9.18. 9753. 4372×2915 px

Järvenympäryspolku oli muuten hyvin merkitty, mutta kun metsäpolku loppui Tennistien ja Tullintien risteykseen sai vähän miettiä mihinpäin lähteä. No, olin jättänyt autoni Matildanjärventien pienelle parkkipaikalle, ja osasin kääntyä vasemmalle. Tietä pitkin ei tarvinnut varmaan kävellä kilometriäkään, ja evääksi oli erään omakotitalon portilla korillinen hyvänmakuisia omenoita joita kehotettiin pahvinpalassa ottamaan. Kiitos, maistuikin hyvältä!

Omenan voimin ajoin Ruukin Krouviin, missä osasin helposti tilata Krouvin Burgerin koska olin sen jo netistä valmiiksi katsonut. Valitettavasti se ei ollut niin hyvä kuin herkulliselta kuulostavan nettiruokalistan perusteella oletin. Burgeri oli mätkäisty kylmälle lautaselle ja oli jo aika kylmä pihviä myöten ennen kuin minä sen sain. Lisäksi se oli aivan liian mausteinen. Varmaankin hyvä pihvikarjaliha ei juuri mausteiden alta maistunut. Sen sijaan perunat, ketsuppi ja annoksen ylöspano olivat hyvät. Annos oli reilu, minulta jäi osa perunoista ja toinen sämpylänpuolikas syömättä.

Ruukin Burger, Mathildedal, Perniö Salo, 9.18.4045

Syötyäni lähden ajelemaan Teijoon ajatuksena käydä kuvaamassa Teijon kirkko. Kuvasinkin sen, mutta vasta myöhemmin koska Teijon kyläkaupasta jäätelön haettuni tulikin vielä rajumpi sadekuuro mitä aiemmin päivällä. No, ei se mitään, autosta sitä oli mukava katsella.

Sateinen iltapäivä, Mathildedal, Perniö Salo, 9.18.4048

Aikansa sadeltuaan aurinko tuli taas esiin ja pääsin ottamaan kuvan Teijon pienestä kirkosta, joka on Suomen pienin kivikirkko, ja ruukkikartanon lehmuskujasta. Tarinan mukaan, koska ruukinpatruuna Robert Bremerin ennustamaa vedenpaisumusta ei tullutkaan, hän rakennutti kiitokseksi seurakunnalle kirkon vuonna 1829 – oman ajanlaskunsa mukaan Jumalan ensimmäisenä hallitusvuotena. Lue lisää kirkon historiasta Teijon kirkon sivuilta.

Teijon kirkko, Teijo Perniö Salo, 9.18.2639. 5980×3991 px

Syksyinen lehmuskuja, Teijo Perniö Salo, 9.18.2616. 7360×4912 px

Kirjakkalaan mennessäni poikkesin vielä Nenustaan ja oli tarkoitus nousta Nenustannokkaankin, mutta koska aika ennen illallista oli hiukan kortilla ja kalliot olivat märkiä, jätin kiipeämisen toiseen kertaan. Erikoiselta näytti tuo siistitty metsä, en siellä yhtäkään lintua nähnyt enkä kuullut.

Siisti mäntymetsä, Teijon kansallispuisto Perniö Salo, 9.18.9758. 5184×3888 px

 

 

Liittyvät kuvat:

This entry was posted in Kuvausretket and tagged , .

2 Comments

  1. Anne 27.9.2018 at 23:05 #

    Olipa kiva tarina ja hyvät kuvat! Terveisiä :).

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *

*
*