Monthly Archives: joulukuu 2020

Elovaaran luontopolut, Hammaslahti

Rääkkyläntie 180, Joensuu

Tänä aamuna päätin lähteä Elovaaran luontopoluille, jotka ovat Joensuun Hammaslahdessa. Pohjoisempi polku on nimeltään luontopolku ja eteläisempi Harjupolku. Ajoin ensin pienemmälle parkkipaikalle Lehtoniementielle, mutta se oli virhe koska sinne laski jyrkkä mäki ja mietin pääsenkö jäistä tietä myöten sieltä ylös. Kannattaa mennä Rääkkyläntien parkkipaikalle, sinne ei ainakaan jää jumiin vaikka liukkaalla sitten voikin liukua tahtomattaan isommalle tielle.

Luontopolku

Kävelin ensin luontopolun vastapäivään, ja vastaani tulivat Kontkasenlammit. Se toinen polku on Harjupolku.

Oli hiiren hiljaista, ei edes lintuja kuulunut missään. Lammen rannalla oleva laavu oli hämärä ja kylmä, joten en jäänyt siihen vaan jatkoin toiselle lammelle.

Pohjoisempi Kontkasenlammi lähempää, tämän pohjoispuolelta luontopolku kiertää.

Tuohon olisi varmaan voinut mennä jo luistelemaan, koska lampi on pieni.

Paikan infotaulun mukaan Elovaaran alue kuuluu toiseen Salpausselän harjuun, ja muodostaa pohjoiskarjalaisittainkin erikoisen rehevien suppien ja harjujen vyöhykkeen. Rehevyyshän ei näin joulukuun alun pakkasella juuri tullut esiin, mutta korkeuseroja kyllä oli paljon. Ja koivikoita, ilman valkoselkätikkoja.

Harjupolku

Tässä välissä siirsin auton Rääkkyläntien parkkipaikalle. Laavulla oli puita ja hyvät tulet, mutta koska ei ollut makkaroita mukana vaihdoin vain muutaman sanan tulistelijoiden kanssa ja jatkoin Harjupolkua vastapäivään pohjoista kohti. Vastassa oli taas hieno koivikko ja toisella puolen polkua realismista muistuttamassa avohakkuualue.

Koivikoita tuli onneksi lisää. Voi vain kuvitella, millaista tässä maisemassa on kävellä uuden paksun lumen aikaan kun lumi taivuttaa koivujen runkoja polun päälle portiksi.

Aurinkoinen sää on ulkoiluun erinomainen, mutta valokuvaukseen hankala etenkin näin loppuvuonna koska valoisuuserot ovat niin suuret.

Mutta siellä missä maa on tasaista ei suuria varjolaikkuja tule vaan voi kuvata joulukuun matalan auringon kultaa koivunrunkoja vasten. Ja mikä ilo, ei ole hirvikärpäsiä!

Sitten olinkin jo takaisin lähtöpaikan laavulla. Yhteensä kävelyä tuli 4,8 km, vaikka reitistö on yhteensä vain 4 km. Tein muutamia poikkeamia, siitä lisämetrit.

Tässä vielä pari kuvaa joulukuun lopulta. Ihan joulun alla oli lunta näin vähän, kun tuli vesisateiset säät.

Tästä pääset katsomaan, miltä Elovaara näyttää aurinkoisena pakkaspäivänä.

Posted in Kuvausretket