Tunturiaavan luontopolku, Kemijärvi

Ystävän kanssa lähdettiin tammikuun alkupuolella kiertämään Pyhätunturin, tarkemmin sanoen Kultakeron eli Ykkösen ja Ukonhatun eli Kakkosen, eteläpuolen luontopolkua. Pakkanen oli melkoisen kirpakka, mutta ei se juuri haitannut kun pysyi liikkeessä. Polku Tunturiaavan luontopolulle laskeutuu kodalta kiertäen alas, koska kuuliaisesti menimme merkittyä reittiä emmekä laskeutuneet suoraan Isonkurun pohjalle lumisia ja liukkaita portaita.

Aurinko oli juuri ”noussut”. Lunta oli paljon jo silloin, mutta ilman lumikenkiä pärjäsi loistavasi vaikka ei poluilla ruuhkaa ollutkaan.

Pyhätunturin laet

Alla olevassa kuvassa yläoikealla näkyvät Pyhätunturien laet, varmaankin Ukonhattu eli Kakkonen ja Noitatunturi eli Kolmonen. Kannatti siinä kirpeässä puolihämärässä välillä kääntyä taakseen katsomaan, sillä näky ei ollut mitenkään ikävä.

Alla olevat laet lienevät Kulktakero eli Ykkönen, koska siinä näkyy linkkitorni, ja Ukonhattu vasemmalla.

Tunturiaavan lintutorni

Tunnin verran käveltyämme tulimme laavun kautta Tunturiaavan lintutornille, mistä nyt ei kyllä lintuja näkynyt mutta upeeta siellä olisi käydä kevättä ja lintuja kuuntelemassa. Nyt lintutornista sentään näkyi kaksi hiihtäjää, jotka myös saivat nauttia uuden vuoden auringosta taivaanrannassa.

Torniin sattui kanssamme myös kaksi läskipyöräilijää, taisi olla heillä sähköistetyt fatbiket. Niillä näkee enemmän lyhyen päivän aikana, etenkin jos akut riittävät koko päiväksi.

Polut oli hyvin merkitty kun ensin löysi polun alun. Usein on niin, että luontopolun alkua ei ole merkitty riittävän selvästi. Etenkin, jos alueelta lähtee muitakin polkuja tai latuja. Ylipäänsä reittien merkitseminen ja lähtöpaikan osoitetietojen jakaminen polun tiedoissa on kovin puutteellista. Hyväntaihtoinen, pitkä ajo-ohje kyllä on, mutta ei tarkkaa osoitetta jonka voisi laittaa navigaattoriinsa. No, kaikilla tienvarsipysäköintipaikoilla ei tietty olekaan ihan tarkkaa osoitetta.

Paluumatkalla kohti Pyhä-Luoston luontokeskus Naavaa pakkanen taisi kiristyä, koska etenkin suoaukealla oli tosi kylmä. Ja sininen hetkikin oli jo tuloillaan, koska Ukonhattu oli jo käynyt heijastamaan punaista pohjoisen puolella.

Auringon kapea sektori

Aurinkohan tuolla tuolloin nousi lähes etelästä ja laski lähes etelään, kuvassa Photo Ephemeris Web -palvelun kuva lintutornin kohdalta. Sinapiinkeltainen viiva on auringon nousu klo 11:02 ja oranssi sen lasku klo 1:29. Siniset viivat ovat vaaleampi kuun nousu ja tummempi sen lasku.

Kiipesimme ylös kodalle niitä hoitamattomia, jyrkkiä portaita. Siinä viimeistään tuli lämmin. Ennen kiipeämistä arvoimme, lähteäkö Pyhänkasteenlammelle, mutta sen polulla oli kulkukielto lumivaaran takia. No, tulihan sieltä kyllä useampikin ryhmä ihan hyvissä voimissa. Me silti menimme kodan laavulle paistelemaan makkaroitamme.

Garmin Instinct mittasi reitin

Tässä vielä Garmin Instinct -ranneleluni tuottama kuva reitistämme. Nuo värit meinaavat korkeuseroja, joten ihan hyvä kahden ja puolen tunnin kuntolenkki meille tuli. Ja mielikin puhdistui kaikesta kuonasta kun sai ihailla kaunista maatamme talvipäivänä.

Jos haluat nähdä lisää kuvia retkeltämme, kurkkaa toiselle sivustolleni Valokkuvia Suomesta – kuvapankki, jossa on enemmänkin luontopolku- ja muita kuviani – myös myytäväksi.

This entry was posted in Kuvausretket.