Monthly Archives: tammikuu 2021

Kalliojärven kierros, Pyhäselkä

Kalliojärventie 147, Joensuu

Marraskuun lopun hämäränä aamuna ajoin Joensuun Pyhäselkään määränpäänäni Kalliojärven kierros Suuren Kalliojärven ympäri. Reitti lähtee Kalliojärventien varresta Koppelomäestä. Reitin pituus on noin 4 kilometriä.

Pysäköintipaikka ja laavupuut tien vieressä

Kun pääsin kapean tien varressa olevalle pienelle parkkipaikalle, oli siellä jo yksi auto lasit jäässä. Se siis oli viettänyt siellä yönkin. Muuten oli niin hiljaista, että pelkäsin suden tai karhun olevan aamu-unilla seuraavan kiven takana. Lähdin kuitenkin rohkeasti kävelemään alaspäin viettävää polkua. Polku oli hyvin merkitty, joten kulkemista ei merkittävästi haitannut että sen läheisyydessä oli tehty metsätöitä. Käpytikka nakutteli matalalla männyn rungolla. Polulla edelläni oli kahdet askeljäljet, jännitti, saavuttaisinko ne jossain vaiheessa. Suuri Kalliojärvi oli jo ohuessa jäässä.

Kävellessäni kuulin puhetta, mutta en kuitenkaan nähnyt vielä ketään. Järven töyräällä oleva laavu tuli vastaan, mutta kun kurkistin sisään oli näky yllättävä. En ole aiemmin törmännyt moiseen Pohjois-Karjalassa.

Voisi olettaa, että nuo muovipussit olisivat vähintään yhtä keveinä kantaa tyhjinä pois kuin ne ovat olleet laavulle tuodessa, mutta mistäpä sitä koskaan tietää. Ikävästi ne kuitenkin nyt loivat viestiä roskaamisesta ja välinpitämättömyydestä.

Laavulla oli pöytä ja penkit ja pieni näköalaterassi. Suuri Kalliojärvihän ei ole kovin suuri eikä etenkään leveä. Olisi hauska tietää, onko siinä kalaa. Tuosta olisi mukava ongiskella. Tai voisihan tuolla pilkkiäkin, ei tarvitsisi pelätä railoja.

Laavulta kun vähän matkaa kävelin eteenpäin, ihmisten äänet voimistuivat. Pian polun vieressä olikin kupoliteltta ja siinä kaksi ihmistä ilmeisesti aamiaistaan lopettelemassa. Olivat illan pimeällä tulleet eivät olleet huomanneet parkkipaikan vieressä olevaa klapikasaa, josta kehoitettiin ottamaan puita laavulle. He siis eivät saaneet tehdyksi tulta, mutta onneksi heillä oli keitin mukanaan. Kertoivat katsovansa vielä leffan ennen kotiin lähtöä. Nykyään sellaistakin voi tehdä retkeillessä.

Pitkospuita ja polkua eteenpäin kävellessäni vastaani tuli touhukas lapinkoira. Haisteli hetken ja jatkoi sitten matkaansa. Perässä tuli mies, jonka kanssa hetki juteltiin. On mukava nähdä retkillä ihmisiä ja vaihtaa muutama sana. Ja koiria myös.

Järven kaakkoispäädyn kierrettyäni maisema muuttui lounaispuolella enemmän suoperäiseksi. Suopursuen kukkiessa sinne on viimeistään mentävä uudelleen kuvaamaan ja tuoksuja tuoksuttelemaan.

Järven toisella puolella on kalliorantoja, toisella puolen suorantaa. Molempia on ihan hyvä kävellä.

Jos haluat katsoa kuvia retkeilyreiteiltäni enemmän, käy kurkkaamassa kuvapankkini sivua Retkeilyreitit ja ulkoilualueet.

Posted in Kuvausretket