Outokummun Erä- ja luontokeskus

Kun helle helpotti, päätin lähteä Outokummun Erä- ja luontokeskukseen kiertämään Valkeisen. Retkeilyalue on hieman vaikea löytää, koska sitä ei löydy Outokummun kaupungin sivuilta jos ei tiedä sen nimeä. Eikä muuten löydy Outokumpuakaan urlilla outokumpu.fi vaan esiin ponnahtaa terästehtaan tiedot. No, hyvä sekin tietysti kansantaloutemme kannalta. Outokummun kaupungin osoite on outokummunkaupunki.fi mikä kyllä kuulostaa aika omintakeiselta. Mutta ehkä tuossakin syynä on se, että terästehdas on ensin rekisteröinyt urlinsa eikä siinä sitten kaupunki ole voinut kuin keksiä itselleen oman, erilaisen (urli on se sivun osoite, joka kirjoitetaan selaimen osoiteriville).

Valkeisensärkät

Lähdin pysäköintipaikalta parin laavun ohi nousemaan harjua ylös. Pitkään jatkunut metsäpalovaroitus esti tulen teon, joten laavuilla ei ollut ketään.

Polun infotaulussa kerrotaan, että harju Valkeisensärkät on syntynyt jääkauden sulamisvaiheessa jäätikössä olleeseen jäärailoon tai -tunneliin, jossa on virrannut voimakas jäätikköjoki. Vesi on vienyt mennessään lähes kaiken hienomman maa-aineksen ja jäljelle on jäänyt karkea hiekka ja lohkareinen sora. Kun jää myöhemmin suli ja railon tai tunnelin jääseinämät katosivat, muotoutui hiekka-aines pitkäksi korkeaksi ja jyrkkärinteiseksi harjuksi. Infotaulussa vielä todetaan, että harjuaines ei pidätä vettä, joten kasvupaikkana harju on kuiva ja karu.

Ei ollut juuri lintuja maisemassa, mutta näin kuitenkin kuvan männyissä kaksi hömötiaisen poikasta ja 4 vielä vaaleapukuista talitintin poikasta yhteisessä parvessa ruokaa oksilta etsimässä. Valitettavasti ei ole niistä kuvia, koska lintukamera ei ollut mukana.

Tänä kesänä on ollut paljon perhosia liikkeellä, kiitos varmaan lämpimän ja kuivan heinäkuun. Suruvaippa lehahteli ympärilläni ja antoi kuvatakin 70-milliselläni.

Kun Valkeisensärkiltä laskeutuu kohti Lasten kalakeidasta, aukenee vasemmalle Ravijärvi. Pitkästä aikaa oli pilviäkin taivaalla, ihanaa!

Virkistyskalastusta

Kalakeitaan sillalta kaakon suuntaan johtaa salmi järveen nimeltä Ravin-Kaita. Järvet eivät ole kovin syviä, mutta niissä on kaloja ja Outokummun virkistyskalastajat istuttavat kaloja järviin lisää. Mustan ja Valkeisen alueella kalastustukseen tarvitaan lupa, josta lisätietoa on sivulla www.mustavalkeinen.fi. Mobiililuvasta puhutaan, mutta pankkitilin nro kuitenkin vain annetaan.

Vesimittareita oli rannassa paljon eivätkä ne säikkyneet vaikka niitä yläpuolelta lyhyellä telelläni kuvasin. Lystikkäitä otuksia nekin. Wikipedian mukaan nousevat maalle talvehtimaan, mutta aika monet menehtyvät talven aikana.

Nousin Lasten kalakeitaalta portaat takaisin ylös harjulle, josta taas laskeuduin jyrkkää rinnettä alas Lakkanevalle. Rinteessä ei ollut portaita, joten aika leveältä alalta rinne oli jo kulunut eikä sitä liukkaalla oikein pääsisikään alas.

Polku kierteli Nevalahden luoteissivua Valkeisen Isosaareen, jonka rannassa vastaantulleet retkeilijät olivat tavanneet tumman käärmeen, kumpi sitten lie ollut kyy- vai rantakäärme. Veikkaan jälkimmäistä.

Saaressa oli siisti käymälä, mutta äyskäri puuttui kuivikkeen lisäämiseen joten sellainen sinne pitäisi viedä niin pysyisi vessa hajuttomana sillä kuiviketta kyllä oli. Saaresta jatkoin Valkeisen etelärantoja takaisin Mustaantammeen.

Ennen autolle menoa kävin vielä muutaman sadan metrin päässä katsomassa, olisiko viimekesäisellä käpytikalla nytkin pesä tietyssä paikassa mutta ei siellä enää näkynyt kuin rantasipi. Lintujen pesintä on tänä vuonna varmaan aikaisemmassa kuin viime kesänä, onhan pietaryrttikin kukkinut jo vaikka kuinka kauan ja muutkin kasvit ovat olleet aikaisessa. Ohrapellotkin jo alkavat olla oikean värisiä valokuvausta ajatellen vaikka eletään vasta heinäkuuta!

Kannattaa lähteä luontoon! Jos mieli on murheellinen, luonto parantaa. Se ottaa sinut sellaisena kuin olet, aina.

This entry was posted in Kuvausretket.